Ja tässä minä olen. Väsyneenä ja kiukkuisena. Minä joko, itken, nukun tai raivoan.

Kaikki ovat idiootteja. Aivan käsittämättömiä idiootteja. Voisin haukkua kaikki pystyyn, mutta jostain syystä ainoastaan avomieheni joutuu sietämään holtitonta käytöstäni. Olen täysin kärsimätön, mikäli asiat eivät tapahdu sillä sekunnilla, kun haluan, saan hepulin. Pyörittelen silmiäni ja mulkoilen. Käyttäydyn, kuin teini- ikäinen. Miten ihmeessä tuo mies tulee jaksamaan minua?

Blogin nimi tuskin johtaa ketään harhaan.

Olen aivan alkuvaiheessa raskauteni kanssa ja tulen avautumaan tulevista koitoksista, tunnetiloista ja kaikesta mahdollisesta tänne. Älykkyysosamääräni tuntuu jo nyt laskeneen niin alhaisiin lukemiin, ettei kirjoittaminenkaan enää luonnista. Tämä blogi toimii siis itselleni ikäänkuin muistinvirkistäjänä. Pelkään pahoin, että muistini heikkenee entisestään ja hajamielisyyteni vaan lisääntyy.

Katsotaan mitä saan aikaiseksi...