Ja näin minustakin tehtiin kunniallinen nainen. Ei enää susiparia, avoliittoa tai miten sitä ikinä haluaa kutsuakkaan. Naitu nainen...
Tai no. Naitu nainen, naitu kyllä, mutta ei niinkään naitu. If you know what I mean???
Olin varma. Aivan varma, että kun pääsen eroon vatsasta ja pääsen tositoimeen mieheni kanssa, poksahtelee ilotulitteet taivaalla ja seinätkin tärisee... vaan ei. Johonkin kummaan hävisi kaikki seksihalut. Ajoittain niitä ehkä tulee. Koen jollakin tasolla haluni väärinä ja sopimattomina äidille. Mikä on ihan sairasta, koska en oikeasti ajattele niin. Olen edelleen nainen äitinä olemisen lisäksi... mistä helvetistä tällainen syyllisyys sitten on pesiytynyt takaraivooni???
Toki meillä harrastetaan tätä rakkauden ilmentämisen muotoa, mutten ihan täysin osaa nauttia siitä. Pelkään, koska vauva herää ja kuuntelen sitä toisella korvalla. Samalla tunnen syyllisyyttä ja ehkä jopa syntisyyttä...
Mikäli tämä ei kohta helpota, käännyn terapeutin puoleen. Aivan varmasti.