Miehet on ihan tyhmiä. Tai paremminkin mies on ihan tyhmä. Oma avomieheni on ihan tyhmä.

Se mäntti saa minut välillä kyseenalaistamaan rooliaan minkäänlaisena vakavasti otettavana ja vastuullisena kasvattajana. Toisinaan on vaikea luottaakkin. Ei siis siten, ettäkö epäilisin hänen juoksevan vieraissa, mutta toisella tavalla, toisenlaisissa asioissa. Suurimman osan ajasta toki voin, mutta onko siitä mitään hyötyä, jos on kuitenkin epäilys?

Tai ehkäpä minä ainoastaan ylireagoin.

Miten tä väsymys voi vaan mennä pahemmaksi ja pahemmaksi?
Tulee syyllinen olo himassa, kun toinen joutuu hoitamaan sielä kaiken, kun minä vaan nukun.

Stressaan keskenmenosta. Siihen ei ole mitään syytä, mutta stressaan silti.
Olisin äärimmäisen pettynyt, mikäli niin tapahtuisi. Olisi rasittavaa aloittaa projekti alusta. Tuntuu, että tämäkin reilu seitsemän viikkoa on kestänyt ikuisuuden.

Ajatuskin sairaalasta tai verestä kuvottaa. Kuvottaa niin pahasti, että pelkään joko pyörtyväni tai vähintäänkin oksentavani. Itseasiassa kaikki, mikä liittyy ihmisen terveydentilaan tai sisuskaluihin, kuvottaa. Munuaiset, yök!

Etoo ja turvottaa. Väsyttää.
Siinä se.

Jostain syystä olen löytänyt vähän extra- energiaa laittaa kotia kuntoon. Liekö jonkinlainen pesänrakennus hömpötys meneillään. Tiedä häntä. Ikkunoihin vähän uutta verhoa ja kaappien tyhjennystä kaikesta turhasta kertyneestä sälästä. Lipastoa ja koukkua. Kaikkea pientä. Olohuoneessa pitää olla tulppaaneja iso kasa.

Ajattelen enää vain syömistä. Mitä haluan syödä ja mitä syön seuraavana päivänä ja mitä en saa syödä ja mitä en saisi syödä, mutta syön. Ruokakauppaan saan uppoamaan melkoisen summan rahaa haaliessani kaikkea mahdollista kärryyn. Kyllä, edotuksesta huolimatta. Outoa??? Sallittakoon minulle kuitenkin jatkuva haaveilu ruuasta, ajatellen, että olen luopunut alkoholista ja savukkeista.

Vatsa pömpöttää. Olisi hauska kuvitella vauvan tekevän tilaa itselleen, mutta ei se sitä ole. Kärsin turvotuksesta. Älyttömiä oireita.

Mitkä nokoset?
Mitkä ihmeen nokoset?
Turha mennä sohvalle filttien väliin ja kuvitella ottavansa pienet torkut. Ehei. Nyt nukutaan suoraan 12 tuntia putkeen. Uni tuntuu siltikin riittämättömälle. Töissä väsyttää, kotona väsyttää, kaikki normaalit askareet ovat aivan liian voimia vieviä. Hereillä pysyminen on jatkuvaa taistelua. Lakkaakohan ikinä väsyttämästä?