Miten tä väsymys voi vaan mennä pahemmaksi ja pahemmaksi?
Tulee syyllinen olo himassa, kun toinen joutuu hoitamaan sielä kaiken, kun minä vaan nukun.

Stressaan keskenmenosta. Siihen ei ole mitään syytä, mutta stressaan silti.
Olisin äärimmäisen pettynyt, mikäli niin tapahtuisi. Olisi rasittavaa aloittaa projekti alusta. Tuntuu, että tämäkin reilu seitsemän viikkoa on kestänyt ikuisuuden.

Ajatuskin sairaalasta tai verestä kuvottaa. Kuvottaa niin pahasti, että pelkään joko pyörtyväni tai vähintäänkin oksentavani. Itseasiassa kaikki, mikä liittyy ihmisen terveydentilaan tai sisuskaluihin, kuvottaa. Munuaiset, yök!