Nyt meidänkin talouteen alkaa vihdoin tulla vähän helpotusta. Nimenomaan rahapuoleen. Yksi stressi vähemmän. Mahtavaa.

Hoidin eilen illalla päänahkaani. Se kun tuppaa nyt kuivumaan pahasti. Hiuksia ei varmaan tarvitsisi pestä, kuin kerran kuukaudessa, mutta luonnollisesti pesen sen aikalailla useammin. Sivelin siis öljyä, kyllä, vauvaöljyä, päänahkaani ja annoin sen vaikuttaa ennen saunomista. Pesin hiukset kolmeen kertaan käsittelyn jälkeen ja ajattelin antaa sen kuivua omaan tahtiinsa. Aamulla herätessäni (viimetingassa ennen töihin lähtöä) koko letti oli totaalisen töhnäinen ja rasvainen. Hyi helvetti. En tiedä, miten se öljy oli tullut takaisin, mutta oli vaan. Ei hiukset eilen enää rasvaiset olleet. Pesemään en enää olisi niitä kerennyt. Luojan kiitos olen viime kesänä invenstoinut kuivashamppooseen ja sain hiukseni näyttämään - ei niin rasvaisille, kuin ne oikeasti ovat - . Päänahka kyllä tuntuu oikein kivalle ja ei niin kuivalle:)

Ajattelin rykäistä taas maalaus ja piirrustusvehkeet esille ja alkaa piirustamaan vauvan huoneseen tauluja. Sen lisäksi ajattelin itse ommella pussilakanan ja painaa siihen kuvan... mitäs muutakaan, kuin nallepuhia:)

Kaikki hyvin. Turhaan huolehdin. Kaipa nuo vatsakivut ovat vaan jotain kasvukipuja. Maha ottaa edelleen ihan jäätävää spurttia. Mitenköhän iso tästä tuleekaan?
Sain eilen myös mukaani lehtisen, jossa ilmoitettiin synnysvalmennusluennoista (tai jotain sinnepäin). Päivämäärä ja aika oli kyllä imoitettu selkeästi, muttei paikkaa. Hah. Täytyy kysyä neuvolantädiltä seuraavaksi asiasta.

Menen tänään neuvola lääkärille. Ihan ensimmäistä kertaa ja omasta aloitteesta. Alavatsa on kosketusarka ja pienikin liikkuminen tekee kipeää. Ehkä tämä johtuu vatsan kasvamisesta tai sitten ei... Tunnen itseni tyhmäksi, jos nyt menen sinne turhan takia. Toisaaltaan, enhän minä voi tietää, mikä on normaalia ja mikä ei. Ensimmäistä kertaa kun olen tässä tilanteessa. Ehkä se sitten nauraa mut sieltä pihalle.

Miehen kanssa on ollut pientä kismaa. Näkemyserot on vaan joidenkin asioiden suhteen aivan liian suuret. Tiedän kyllä, etten välttämättä ole helpoin neuvottelukumppani, kun pidän toisen suhtautumista erääseen asiaan täysin typeränä ja aivan liian riskialttiina. Tiedän myös sen, että minä liiottelen (vai liioittelen???) asian suhteen. Voi olla, että pelkään vaan sen menettävän henkensä. Miehen mielestä ei voi elää miettien jatkuvasti sellaisia ja omasta mielestäni on typerää kasvattaa riskiä, kun muutenkin keikutaan täällä aika tuurilla. Minä huusin kotona tilastotiedettä ja matemaattisia faktoja, eikä tuo ymmärtänyt lainkaan.

Rauha on kuitenkin jo kodissa ja kaikki hyvin (ei sillä, ettäkö tämä nyt niin vakavaa olisi ollut... mutta...).

Viime viikon loppupuoli tuli vietettyä kotona. Vaikka muuten kaikki on mallikkaasti, niin selkä ei tunnu kestävän, eikä sen myötä toinen jalkakaan. En mä nyt vielä olis ihan valmis jäämään kotiin. Katsotaan miten paikat kestää tämän pitkin päivää istuskelun.

Kävin puntarilla. Paino oli tippunut kaksi kiloa. Siis kaksi kiloa painavamman tuloksen sain aamupuntarilla viisi päivää sitten, kun eilen iltapäiväpuntarilla. Painohan ei saisi laskea... tai näin neuvolantäti mulle ainakin sanoi. Korjasin tilannetta pizzalla.

Toinen kolmannes on energiapitoista aikaa. Kilin kellit.
Väsyttää edelleen ja makaisin mieluiten sohvalla tuijottamassa televisiota tai nukkumassa.

Raskaana ollessa aurinko tarraa hyvin kiinni. In my ass.
Koko viikonloppu on maattu auringonpaisteessa, enkä ole ikinä ollut näin kalpea näin rankan aurinkokylvyn jälkeen.

Selkä alkaa vetelemään viimeisiään. Toinen jalka on puutunut oikeastaan koko ajan. Kädet särkee.

Valivalivali.

No ei, sain sunnuntaina pestyä lattiat sillävälin, kun mies tamppasi mattoja ja siirteli huonekaluja. Heräsin jotenkin eilen siihen, että meillä ei edelleenkään ole henkivakuutusta keskenämme. Koko ajatus vähän itketti (kuten tällä hetkellä kaikki muukin). Pitääkö ihmisen tosiaan tällaisessa elämäntilanteessa ajatella pahinta mahdollista? Pitää tietysti. Siispä tartuin aamulla tuumasta toimeen ja pyysin tarjouksen.

Entäs sitten lapsen sairausvakuutus? Kannattaako sellainen ottaa? Onko siitä oikeasti hyötyä vai toimiiko neuvola/terveyskeskus hyvin?

Sunnuntaina poikettiin pikaisesti kaupungilla ja kappahlissa. Muuten en tuossa liikkeessä ole käynyt, mutta nyt sielä oli hyvä alennus, niin käytiin hakemassa pikkumiehelle vähän vaatetta. Mies vaikutti innostuneelta ja valitsi kaikenlaista potkuhousua ja pyjamaa. Miten paljon vaatteita pitää olla?

Eilen illalla tämä pieni mies myllersi niin kovasti mahassa, että liikkeetkin tuntuivat jo päälle. Mies oli tietysti täydessä unessa ja minä vittuuntunut. Turhasta, tiedän.

Rakenneultrassa kaikki hyvin ja normaalisti. Oikein vilkas pikku poikahan sielä oli:) Veuhtoi ja melskasi. Ei tykännyt, kun unia häirittiin. Tämä kaveri on muutenkin vähän erikoinen. Mellastaa enemmänkin aamuisin, kun istahdan töissä koneen ääreen, ei niinkään iltaisin, kun menen nukkumaan. Potkut alkaa olla jo selkeästi voimakkaampia. Eivät vaan vielä tunnu vatsan läpi.
Mies oli eilen häkeltynyt ultrassa. Ei oikein tiennyt mitä sen jälkeen olisi sanonut. Kovasti sitä hymyilytti, kun kuuli, että poika on tulossa.

Mies oli viimeyönä siirtynyt sängystä sohvalle. Olen kuulemma melko levoton öisin. Kieltämättä unimaailmassa on vilkasta...

Puoliväli täynnä... ja tänään on rakenneultra. Jännää...
Tä pikku- hanskaaja potkii ja meuhkaa aivan kohtuuttomasti.
Levoton yksilö.
Se tosin oli arvattavissa, kun katsoo vanhempia.