Menen tänään neuvola lääkärille. Ihan ensimmäistä kertaa ja omasta aloitteesta. Alavatsa on kosketusarka ja pienikin liikkuminen tekee kipeää. Ehkä tämä johtuu vatsan kasvamisesta tai sitten ei... Tunnen itseni tyhmäksi, jos nyt menen sinne turhan takia. Toisaaltaan, enhän minä voi tietää, mikä on normaalia ja mikä ei. Ensimmäistä kertaa kun olen tässä tilanteessa. Ehkä se sitten nauraa mut sieltä pihalle.

Miehen kanssa on ollut pientä kismaa. Näkemyserot on vaan joidenkin asioiden suhteen aivan liian suuret. Tiedän kyllä, etten välttämättä ole helpoin neuvottelukumppani, kun pidän toisen suhtautumista erääseen asiaan täysin typeränä ja aivan liian riskialttiina. Tiedän myös sen, että minä liiottelen (vai liioittelen???) asian suhteen. Voi olla, että pelkään vaan sen menettävän henkensä. Miehen mielestä ei voi elää miettien jatkuvasti sellaisia ja omasta mielestäni on typerää kasvattaa riskiä, kun muutenkin keikutaan täällä aika tuurilla. Minä huusin kotona tilastotiedettä ja matemaattisia faktoja, eikä tuo ymmärtänyt lainkaan.

Rauha on kuitenkin jo kodissa ja kaikki hyvin (ei sillä, ettäkö tämä nyt niin vakavaa olisi ollut... mutta...).