Jäätävä flunssa on nyt selätetty. On tuskaisaa maata sohvalla tekemättä mitään. Yöllä tuntuu, kuin tukehtuisi. Pakko oli töötätä otrivinia nenään, että sai nukuttua.

Pahin väsymys (ihan siis yleisväsymys) tuntuu nyt väistyvän. Eilen jaksoin jo lenkkeillä parikin pitkää lenkkiä koiran kanssa. Tuntui mahtavalle. Ulkona haisee kevät.

Kuulin inhoja juttuja koiran suhtautumisesta perheeseen tulevan vauvan suhteen. En ihan hevillä halua lopettaa koiraani siksi, että se puree pikkuista varpaaseen, enkä minä ole edes tehnyt mitään ennaltaehkäistäkseni tilannetta. Siispä meille tulee koirakouluttaja. Katsotaan, josko häneltä heruisi hyviä vinkkejä koiran hallitsemiseen.
Ei sillä, että koira olisi mitenkään vihamielinen, ehkä vaan turhan innokas ja utelias. Parempi kai nyt jo alkaa selkeyttää sen asemaa laumassa.

Heräilen keskellä yötä järjettömään nälkään. Ei tällaista ole ikinä ennen tapahtunut. Enkä anna periksi nälälle nytkään. En minä ala juoksemaan jääkaapilla syömässä kesken unien. Sekös se vasta olisi tie lihavaksi... eieiei!

Selkä on alkanut jo nyt vaivata pahasti. Ainahan se on tuottanut hankaluuksia, mutta nyt pettää jo jalat alta. Onneksi fysioterapeutti antoi hyviä ohjeita selän kunnossa pitämiseksi. Toivotaan, että niistä on hyötyä. Kaikenlaista vaivaa ja harmia, vaikka onhan tässä paljon hienojakin juttuja.

En tiedä. En todellakaan tiedä, tuleeko tällaisessa elämäntilanteessa tarve karsia tietynlaisia ihmisiä pois elinympäristöstään? Vai liittyykö tämä ikään? Vai mihin?
Joskus vaan, jotkut tilanteet äityvät niin hankaliksi ja kiusallisiksi, että välien korjaaminen ei enää tunnu mielekkäälle tai tarpeelliselle. Parempi, kun pysyvät kaukana. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Ensimmäinen ultra on nyt takana. En ottanut miestäni mukaan, kun kuvittelin, että sielä ronkitaan paikat läpi... mutta eihän niin edes tehty. Pikkuinen olikin kehityksessään pidemmällä, kuin olin odottanut ja näinollen laskettu aikakin aikaistui. Tai sitten se on vaan jättiläinen. Synnytän suomen ensimmäisen 8 kiloisen vauvan. Sen jälkeen esittelen venynyttä vatsaani 7- päivän kannessa, jonka jälkeen hymy- lehti kustantaa ylimääräisen nahan poiston. Sen jälkeen luonnollisesti postaan alastomana lehden kannessa ja esittelen samaan syssyyn otettuja silikonejani. Kerron myös haaveestani ottaa botoxia huuliini, jotta ne olisivat mahdollisimman luonnottoman näköiset. Ai niin, ja tatuoin lapsen nimen niskaani. Sen jälkeen pyrin eduskuntaan. Jep jep.
Tai ehkei sittenkään?

Miksi ihmeessä olet aina selitysvelvollinen, jos et juo? Miksei ole hyväksyttävää olla juomatta? Mumisen epämääräisiä vastauksia ajoissa heräämisestä tai aamun aikaisista velvollisuuksista ja vastaukseksi saan hämmästyneitä ilmeitä.

Muut tuntuvat muutenkin pitävän toisten raskautta omana asianaan. Siitä voi kertoa kaikille, vaikka on vartavasten pyydetty pitämään suut supussa sen aikaa, että ensimmäinen ultra on käyty läpi. Tulevana äitinä sinulla ei tunnu enää olevan oikeutta yksityisyyteen. Tämä lapsi on kaikkien ja jokainen haluaa tyrkyttää neuvojaan tai kertoa omia kokemuksiaan ja vaivojaan. En minä jaksa tästä jauhaa joka helvetin vastaantulijan kanssa. Aivan varmasti kysyn, jos kaipaan neuvoja tai olen hämilläni jonkin asian suhteen. Ei mulle tarvitse tulla kertomaan mikä imetysväli on sopiva. Ei ainakaan vielä tässä vaiheessa.

Olin eräänä päivänä kotona sairaana. Katselin kaikenlaista kökkö- ohjelmaa mitä tv päivisin suoltaa. Muodonmuutos- ohjelmissa on vaan äitejä. Kaikki ne sanovat, että unohtivat pitää huolta itsestään, kun keskittyivät perheeseensä ja sen hyvinvointiin. Itse tuskin olen riittävän epäitsekäs moiseen. Vai voiko sitä tietää, ennenkuin on itse samassa tilanteessa?

Edelliseen tekstiin viitaten, kyllä, minä ylireagoin. Rehellisesti sanottuna tuskin voisin parempaa ja huolehtivampaa miestä mistään löytää. Mies on aarre... mikä ihme sitten saa minut sitä välillä epäilemään? En ymmärrä.

Maha on alkanut pullistua jo nyt ulos. Käsittääkseni sellaista ei edes vielä pitäisi tapahtua... mutta tapahtuuhan kuitenkin. Housut kiristää alavatsasta. Ahdistavaa. Vielä en aio taipua käyttämään äitiysvaatteita. En missään tapauksessa.