Edelliseen tekstiin viitaten, kyllä, minä ylireagoin. Rehellisesti sanottuna tuskin voisin parempaa ja huolehtivampaa miestä mistään löytää. Mies on aarre... mikä ihme sitten saa minut sitä välillä epäilemään? En ymmärrä.
Maha on alkanut pullistua jo nyt ulos. Käsittääkseni sellaista ei edes vielä pitäisi tapahtua... mutta tapahtuuhan kuitenkin. Housut kiristää alavatsasta. Ahdistavaa. Vielä en aio taipua käyttämään äitiysvaatteita. En missään tapauksessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti