Jäätävä flunssa on nyt selätetty. On tuskaisaa maata sohvalla tekemättä mitään. Yöllä tuntuu, kuin tukehtuisi. Pakko oli töötätä otrivinia nenään, että sai nukuttua.

Pahin väsymys (ihan siis yleisväsymys) tuntuu nyt väistyvän. Eilen jaksoin jo lenkkeillä parikin pitkää lenkkiä koiran kanssa. Tuntui mahtavalle. Ulkona haisee kevät.

Kuulin inhoja juttuja koiran suhtautumisesta perheeseen tulevan vauvan suhteen. En ihan hevillä halua lopettaa koiraani siksi, että se puree pikkuista varpaaseen, enkä minä ole edes tehnyt mitään ennaltaehkäistäkseni tilannetta. Siispä meille tulee koirakouluttaja. Katsotaan, josko häneltä heruisi hyviä vinkkejä koiran hallitsemiseen.
Ei sillä, että koira olisi mitenkään vihamielinen, ehkä vaan turhan innokas ja utelias. Parempi kai nyt jo alkaa selkeyttää sen asemaa laumassa.