Olen pääsemässä yli syyllisyydentunteistani. En täysin, mutta suurimmaksi osaksi.

Vatsa on ottanut järjettömän kasvupyrähdyksen viimeisen viikon aikana. Se on vaan pullahtanut ulos. Järjetön kessi. Otin tänä aamuna käyttöön äitiys- farkut. Ei siksi, etteikö vanhat mahtuisi, vaan sisksi, että normifarkut, jotka eivät vielä pahasti purista, ovat pesussa. Myönnettäköön, että mukavathan nämä on päällä, kun ei purista sitten mistään.

Kasailin eilen illalla lastenvaunut. Hurjaa touhua. Mies ei uskaltanut olla lähimaillakaan. Ei myöhempääkään, kun asensin uuden television käyttöön (ei siinä oikeasti mitään asentamista ole). On ilmeisesti niin, että keskittyessäni johonkin, en suhtaudu hyvin häiriöön. Tässä tapauksessa kaikki, mikä ei tapahdu sillä sekunnilla tai siten, kun haluan sen tapahtuvan, on häiriötä. Kuten myös hauskuuttaminen tai muu turha puuha kesken tärkeän operaation.