Loma. Ihana loma. Töihin tuskin enää menen. Loman jälkeen olisi kolme pitkää viikkoa töitä, mutta tulkoon toimeen keskenään. Olen mielestäni ansainnut lomani, sairaslomani ja äitiyslomani.

Pian tehdään uudesta asunnosta kauppakirjat. Eikä kauaakaan, kun päästään sinne jo tekemään remonttia.

Olen kuluttanut kaksi päivää alennusmyynneissä ja ostellut itselleni jotain päällepantavaa. Sitä tuntee itsensä nyt niin kankeaksi möhkyläksi, että yksikään kiristävä vaate ei käy. Legginssejä ja tunikoita. Olen korvia myöten täynnä kumpiakin, mutta vaihtoehdot ovat vähissä.

Itkin pukukopissa. Ikinä enkä koskaan ole kärsinyt selluliitista, mutta nyt sitä on vaikka kuinka. Reisien etuosakin on täynnä selluliittia. Hyi saatana. En todellakaan ole sinut näiden kaikkien muutoksien kanssa.

Tarjous meni läpi.
Mies on ollut stressaantunut lainan ottamisesta. Miettii kovasti, että mitä jos työt loppuukin... tai tulee jotain muuta vastoinkäymistä raha- asioiden kanssa. Tällä hetkellä maksamme kuitenkin enemmän vuokraa, kuin mitä asumiskustannukset tulevat olemaan omassa uudessa asunnossa. Vuokra on kuitenkin aina maksettava, niin miksi ihmeessä me ei tästä lainan maksamisesta selvittäisi...
Oli miten oli. Olen tyytyväinen ja erittäin onnellinen. Aloinkin jo kypsyä vuokra- asumiseen ja vuokran maksamiseen.

Eräästä asunnosta on tarjous vetämässä. Se on aivan ihanalla paikalla ja pienillä muutoksilla siitä tulee aivan mahtava uusi koti. Uusi koti, mikäli tarjous menee läpi. On tässäkin asunnossa pari vähän vähemmän hyvää asiaa, mutta summalla, jonka olimme valmiit sijoittamaan asuntoon, tuskin kannattaa odottaa täydellistä unelmakotia. Jostain kai joutuu tinkimään.

Sokeriarvot oli aivan mainiot. Poika pyörii mahassa kuin väkkyrä. Vilkas kaveri edelleen. Painoni nousee vähän turhan nopeaan, mutta toisaaltaan, ei tilanne voi olla niin paha, sillä mahdun edelleen vanhoihin farkkuihin. Mihin siis 10 kg on mennyt? HÄ? Terkkarin täti jo vähän kuittasi painosta. Ihme, mutta en edes pahoittanut mieltäni.

Hemoglobiini oli laskenut. Olin järkyttynyt. Se kun on ollut aina 150 paremmalla puolen. Nyt ainoastaan vähän päälle sata. Ihmekkään, että on väsyttänyt. Hain apteekista rautalääkitystä, josko olokin alkaisi helpottamaan...

Sokerirasitus on takanapäin. Olisin saanut tulokset seuraavana päivänä neuvolasta, mutten jaksanut soittaa, kun ei kuitenkaan ole mitään vikaa. Vaikka ei olisikaan, saan varmasti tiedot ensi viikolla neuvolasta, kun menen sielä käymään. Käsivarret on edelleen mustelmilla. Toivottavasti kukaan ei epäile, että sinne olisi enemmänkin rätkitty jotain sisään, kuin ulos :)

Postista hain äitiyspakkauksen. Sielä oli ihan valtava määrä vaatteita ja kaikkea muutakin tilpehööriä. Mun päähän ei oikein mahdu se, että joillakin on pokkaa valittaa ja kitistä siitä, että vaatteet on väärän värisiä tai jotain muuta. Tsiisus. Jengi saa älyttömän kasan tarpeellista tavaraa valtiolta ja ainut mitä ne keksii tehdä on rutista vääränvärisistä potkuhousuista. Ihme, ettei kukaan ole vielä natissut väärän merkkisistä kondomeista tai liukkarista. Tai ehkä onkin... Itse olen kuitenkin erittäin tyytyväinen pakettiin. Kiitän ja kumarran.

Katsoin tv:stä jotain paskaohjelmaa. En tiedä olenko se vaan minä, mutta mun mielestä on jotenkin naurettavaa, että 60- vee nainen menee naimisiin valkosessa tylli- hääpuvussa, hei comeooooooon! Sitten valitetaan, kun eräs poliitikko vähän kisuttelee jotain (ei niin viatonta) 16-vee tyttöä. Kumpikin on mennyt hyvän maun rajojen yli ja lujaa.

Kävin eilen katsomassa pari viikkoa vanhaa pientä poikaa. Oli se söpö. Söpö, kun mikä. Söpöä ei ollut vaipanvaihtohetki. Kundi innostu heti pissailemaan, kun vaippa otettiin pois. Seinille ja lattioille sitä meni... yritti vielä kääntyä ja tähdätä minuakin. Eikä tämäkään vielä riittänyt... perään se heitti vielä oikein komean varpusparven. Pojat on niin OUTOJA! Pienestä asti niillä on joku ihmeen fetissi pissaamisen kanssa...

Parista pankista on tippunut lainalupaus... eli nyt katsotaan asuntoa tosissaan. Näkösällä ei yhtäkään sopivaa ja kesä on varmaan suhteellisen hiljaista aikaa. No, katsotaan... Yksi varteenotettava on, mutta kiinteistövälitysfirma on lomalla??? Mikä ihmeen kiinteistövälitysfirma on lomalla? En ymmärrä.

Aamu oli tuskaa. Selkä on aivan loppu ja harjotussupistukset piti hereillä yöllä. Toisaaltaan tekisi mieli kävellä lääkerille ja jäädä sairaslomalle... toisaaltaan taas olisi kiva vielä olla töissäkin.

Liian suuri neliöhinta ainakin siihen nähden, miten paljon remonttia olisi pitänyt tehdä. Asunto olisi ollut aivan liian huono sijoitus. En tiedä onko se niin, että moni pitää omaa kotiaan huomattavasti parempana ja arvokkaampana kuin mitä se oikeasti on.

Asunnon metsästys jatkuu edelleen. Minä pidän remonteista ja suorastaan odotan kädet syyhyten, että pääsen tekemään jotain. Miestä pelottaa ryhtyä siihen kanssani. Kai se tietää millainen höyrypää olen monessa asiassa... jostain kumman syystä remonttihommissa pinna ei pala. Ehkä se on yksi niistä harvoista asioista, joissa luotan muiden osaamiseen enemmän, kuin omaani. Teen kuten käsketään ja pidän suuni supussa. Uskomatonta, mutta totta.

Jos asunnon haluaa hyvien kulkuyhteyksien varrelta, se maksaa enemmän, mutta yksi auto riittää. Toisaaltaan vähän rauhallisemmalla paikalla yhteydet ovat huonommat ja kaksi autoa tarvitaan ehdottomasti, mutta asunnot ovat edullisempia... Kumpi siis on parempi???

Mahassa on painetta ja sattuu. Ai ai ai. Selän kipuihin pitäisi käyttää tukivyötä, jotta jaksaa töissä, mutta vatsa ei siitä pidä. Ihme touhua. Tätäkö tämä on tästä eteenpäin? Jos ei fyysistä kipua ja kolotusta, niin henkistä?

Mittani on täyttynyt vuokran maksamisesta. Menen tänään pankkiin neuvottelemaan asuntolainasta ja hakemaan ns. lainalupauksen. En nimittäin usko, ettäkö ne antaisivat kielteisen päätöksen. Silmäilin jo yhtä rivitalon päätyä, vaikkain siinä on hintapyyntö hippasen liian suuri asuntoon nähden. Arvaan, että myyjä on lisännyt hintalappuunsa tinkimis mahdollisuuden tai ainakin toivon niin :)

Alunperin mietimme, että ostaisimme suoraan suuremman asunnon, jonne mahtuu asumaan enemmänkin, kuin me kolme. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. On turha maksaa tilasta, jota ei tarvitse. Kolmio on riittävä meille seuraavaksi viideksi vuodeksi ja sen jälkeen voi alkaa harkita rakentamista tai isomman ostamista. Tässä siis 10- vuotis suunnitelma. Saattaa olla, että aion voittaa lotossa pääpotin ensi lauantaina, eikä minun näinollen enää tarvitse käydä neuvottelemassa pankissa lainasta, vaan rakennutan juurikin sellaisen lukaalin, kun haluan.