Eilen heittelin tavaroita seinään kiukuspäissäni. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Mitä vittua? Siippakin sai vähän osumaa. Hävettää. Hävettää niin paljon, että haluaisin tunkea pääni puskaan muutamaksi viikoksi. Pahinta oli se, että se suhtautui koko asiaan järkevästi. Tuli hetken päästä istumaan sängyn reunalle ja kysymään, miksi musta tuntuu niin pahalle. Sen jälkeen pitelin päätä käsissä ja nyyhkytyksen välistä yritin kertoa, miten tyhmälle tuntuu, kun en osaa iloita tästä uuden elämän luomisesta.
Mulla on ihan valtavan hieno mies.