Neuvolantäti epäilee alkavaa raskausmyrkytystä. Olin siis tänään verikokeilla. Voi vittu sitäkin touhua. Puolitoista tuntia kun odottelee, on aikaa seurata muita ihmisiä.

Vieressä istuu pikkupoika, joka luettelee isoisälleen vaihtuvia vuoronumeroita ääneen, niinkuin se bling ääni ei jo pelkästään alkaisi ärsyttää sadannen kerran jälkeen. Yritän keskittyä lukemaan lehteä, etten nappaa sitä pikkuherraa kurkusta kiinni. Jossain vaiheessa huomaan toisella puolella vieressäni jotain epämääräistä liikettä, mutta yritän vielä keskittyä vain ja ainoastaan surkeaan eläkeläisten ET- lehteen. Liikehdintä vierelläni ei kuitenkaan lopu ja nostan katseeni lehdestä. Mummo tuijottaa herkeämättä nojaillen rollaattoriinsa. Ymmärrän, että minun on vaihdettava paikkaa, koska hän haluaa juurikin kyseiseen paikkaan istumaan rollaattorinsa kanssa. On se vittu kumma, kun mummot alkaa olla niin röyhkeitä, että ne ajaa viimeisillään raskaana olevat naiset pois tuolilta istumasta.

Jonkun ajan kuluttua istuessani toisaalla seuraan, kun toinen rollaattorimummo tyyrää kärryjensä kanssa suoraan erään nuoren tytön tuolia päin (ja nimenomaan päin) ja jää tuijottamaan tyttöä. Tämä tyttö katsoo mummoa ja näyttää äärimmäisen vaivaantuneelle. Sillä ei ole hajuakaan, mitä se mummo haluaa, eikä mummo sano sanaakaan. Tilanne kestää valehtelematta reilut viitisen minuuttia, kunnes tämä nuori tyttö kysyy, haluaako mummo kenties istumaan hänen paikalleen. Mummo nyökkää. Tyttö vaihtaa paikkaa toisaalle. Mummo tuuppaa valtavan rollaattorinsa naulakon eteen niin, että jokainen, joka jättää takkinsa siihen saa suorittaa pienen agility- radan ja mummo vaan tuijottaa naama vittumaisesti kurtussa. Ajattelin, että sillä on varmasti myös päässä jotain vikaa, kunnes se näkee tuttunsa ja kipittää iloisesti (vaikuttaen ihan normaalille) kyselemään kuulumisia jättäen rollaattorinsa naulakon eteen. Palaa taas pian paikalleen jatkamaan vittumaisen näköistä murjotustaan. Käy vähän väliä kyselemässä luukulta typeriä.

Mikä vittu voi olla ihmisessä vikana, ettei se jumalauta osaa kysyä, jos haluaa toisen paikalle istumaan? Ja miksi vitussa pitää mennä jonkun toisen paikalle istumaan, kun on muitakin vapaita paikkoja? Eikö noita vitun kusipää mummoja voi tunkea johonkin omaan landiaan. Ja sitten ne saatanat kitisee tuola, kun nuoriso on niin huonokäytöksistä... no vittu ihme???? Mun ainakin tekis mieli tuollaisten mummojen tekonivelet uuteen uskoon.

Että sellanen päivä. Supisteluita on alkanut ilmaantua. Enää kaksi viikkoa laskettuun aikaan. Luotan kyllä siihen, että mennään parilla viikolla yli. Pientä flunssaa. Suurempaa vitutusta. Sitäkin suurempia tunnekuohuja.

Luulin siis alkaneeni tavaralähetiksi. Olin väärässä. Olen kiipeillyt, kyyristellyt, venytellyt ja vanutellut ties missä. Hakannut nauloja, ruuvannut ruuveja, siirrellyt suuria huonekaluja, asentanut lamppuja ja tehnyt ties mitä salaa. Olen yrittänyt salailla tekemisiäni, mutta useimmista jäänyt kuitenkin kiinni. Hintana omasta typeryydestäni olen itkenyt yöt kipeitä ja turvonneita käsiä. Heräillyt parin tunnin välein. Aivan siis kertakaikkisen vittumaista kipua.

Muutto on tavallaan alta pois. Tavarat tungettu kaappeihin suurimmalta osin... täysin summittain. Nyt, kun kaikki on kaapeissa ja täällä näyttää päällisinpuolin hyvälle, voin alkaa purkaa kaapin kerrallaan ja hakea tavaroille oikeat paikkansa. Kyllä, tiedän olevani varsin epäkäytännöllinen ja tekeväni turhaa työtä, mutta tämä on minulle ainut oikea tapa.

Kävin työpaikallani eilen. Yksi iäkkäämpi rouva "tietää" olevansa aivan helvetin hauska ja vitsikäs heittäessään ensimmäisenä kommenttia minun leviämisestä tai laajenemisesta tai tai lihomisesta. Ei ihan parasta läppää naiselle, joka on kolmea viikkoa vaille laskettua aikaa. Ensinnäkään en ole lihonut ja käsittääkseni tuo lapsi tarvitsee vähän tilaa vatsassa, että kai nyt vitussa se kasvaa. Kyse ei ole siitä, ettäkö loukkaantuisin tai ottaisin itseeni moisista kommenteista, ne nyt vaan ärsyttää. En mäkään kerro sille naiselle, että mulla sentään on hyvä syy isolle mahalle, toisin, kuin hänellä.

Itse raskaudesta tai raskaana olemisesta ei ole mainittavaa. Poika kasvaa ja minä voin hyvin.

Jopas on aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta. Siihen on toki myös syynsä. Kesäloman mahtavat kelit piti ulkosalla ja kun lyllersin sisään olin niin poikki, että rojahdin sohvalle ja nostin jalat kohti kattoa.
Sen jälkeen kun saatiin avaimet uuteen kotiin on kaikki aika vierähtänyt remontoidessa, tai paremminkin sanottuna vierähti, nyt olen ainoastaan ruoka- ja tavaralähetti. Tuhosin jo ennestään viallisen käteni käyttökelvottomaksi. Tämä yhden sormen kirjoitusjärjestelmä on tuskastuttavan hidas, mutta antaa aikaa ajatella. Välillä niinkin paljon, että ajatus katkeaa.

Maha kasvaa ja paino nousee ihan vammasta tahtia. Pikkumies odottelee jo lähtökuopissa pää menosuuntaan. Synnytykseen on enää kuutisen viikkoa, mikäli siis kaikki tapahtuu ajallaan. Tärkeintä tässä kohtaa on se, ettei poika tule ajoissa... mulla ei yksinkertaisesti ole aikaa vielä synnyttää. Pitää saada remontti ja muutto ensin alta pois.
Synnyttäminen ei juurikaan jännitä. Tai en oikeastaan ole edes ajatellut koko asiaa. Kai se hoituu omalla painollaan. Neuvolantäti alkoi kertoa synnytyksestä ja lapsivesistä ja supistuksista... minä menin valkoiseksi ja tulin pahoinvoivaksi. Se keskustelu jäi siis siihen.

Lapsen isän kanssa kaikki menee hyvin. Välillä oli aika haastellistakin ja tuntui, että saadaan nyhjäisytyä riitaa ihan mistä tahansa. Tilanne on nyt rauhoittunut. Ei kai kumpikaan jaksa alkaa kinaamaan enää pitkän päivän jälkeen. Vaikka mä koko ajan tiedänkin, että mulla on aivan mahtava ja ihana mies, niin on se siltikin joskus aika munapää.

Loma. Ihana loma. Töihin tuskin enää menen. Loman jälkeen olisi kolme pitkää viikkoa töitä, mutta tulkoon toimeen keskenään. Olen mielestäni ansainnut lomani, sairaslomani ja äitiyslomani.

Pian tehdään uudesta asunnosta kauppakirjat. Eikä kauaakaan, kun päästään sinne jo tekemään remonttia.

Olen kuluttanut kaksi päivää alennusmyynneissä ja ostellut itselleni jotain päällepantavaa. Sitä tuntee itsensä nyt niin kankeaksi möhkyläksi, että yksikään kiristävä vaate ei käy. Legginssejä ja tunikoita. Olen korvia myöten täynnä kumpiakin, mutta vaihtoehdot ovat vähissä.

Itkin pukukopissa. Ikinä enkä koskaan ole kärsinyt selluliitista, mutta nyt sitä on vaikka kuinka. Reisien etuosakin on täynnä selluliittia. Hyi saatana. En todellakaan ole sinut näiden kaikkien muutoksien kanssa.

Tarjous meni läpi.
Mies on ollut stressaantunut lainan ottamisesta. Miettii kovasti, että mitä jos työt loppuukin... tai tulee jotain muuta vastoinkäymistä raha- asioiden kanssa. Tällä hetkellä maksamme kuitenkin enemmän vuokraa, kuin mitä asumiskustannukset tulevat olemaan omassa uudessa asunnossa. Vuokra on kuitenkin aina maksettava, niin miksi ihmeessä me ei tästä lainan maksamisesta selvittäisi...
Oli miten oli. Olen tyytyväinen ja erittäin onnellinen. Aloinkin jo kypsyä vuokra- asumiseen ja vuokran maksamiseen.

Eräästä asunnosta on tarjous vetämässä. Se on aivan ihanalla paikalla ja pienillä muutoksilla siitä tulee aivan mahtava uusi koti. Uusi koti, mikäli tarjous menee läpi. On tässäkin asunnossa pari vähän vähemmän hyvää asiaa, mutta summalla, jonka olimme valmiit sijoittamaan asuntoon, tuskin kannattaa odottaa täydellistä unelmakotia. Jostain kai joutuu tinkimään.

Sokeriarvot oli aivan mainiot. Poika pyörii mahassa kuin väkkyrä. Vilkas kaveri edelleen. Painoni nousee vähän turhan nopeaan, mutta toisaaltaan, ei tilanne voi olla niin paha, sillä mahdun edelleen vanhoihin farkkuihin. Mihin siis 10 kg on mennyt? HÄ? Terkkarin täti jo vähän kuittasi painosta. Ihme, mutta en edes pahoittanut mieltäni.

Hemoglobiini oli laskenut. Olin järkyttynyt. Se kun on ollut aina 150 paremmalla puolen. Nyt ainoastaan vähän päälle sata. Ihmekkään, että on väsyttänyt. Hain apteekista rautalääkitystä, josko olokin alkaisi helpottamaan...

Sokerirasitus on takanapäin. Olisin saanut tulokset seuraavana päivänä neuvolasta, mutten jaksanut soittaa, kun ei kuitenkaan ole mitään vikaa. Vaikka ei olisikaan, saan varmasti tiedot ensi viikolla neuvolasta, kun menen sielä käymään. Käsivarret on edelleen mustelmilla. Toivottavasti kukaan ei epäile, että sinne olisi enemmänkin rätkitty jotain sisään, kuin ulos :)

Postista hain äitiyspakkauksen. Sielä oli ihan valtava määrä vaatteita ja kaikkea muutakin tilpehööriä. Mun päähän ei oikein mahdu se, että joillakin on pokkaa valittaa ja kitistä siitä, että vaatteet on väärän värisiä tai jotain muuta. Tsiisus. Jengi saa älyttömän kasan tarpeellista tavaraa valtiolta ja ainut mitä ne keksii tehdä on rutista vääränvärisistä potkuhousuista. Ihme, ettei kukaan ole vielä natissut väärän merkkisistä kondomeista tai liukkarista. Tai ehkä onkin... Itse olen kuitenkin erittäin tyytyväinen pakettiin. Kiitän ja kumarran.

Katsoin tv:stä jotain paskaohjelmaa. En tiedä olenko se vaan minä, mutta mun mielestä on jotenkin naurettavaa, että 60- vee nainen menee naimisiin valkosessa tylli- hääpuvussa, hei comeooooooon! Sitten valitetaan, kun eräs poliitikko vähän kisuttelee jotain (ei niin viatonta) 16-vee tyttöä. Kumpikin on mennyt hyvän maun rajojen yli ja lujaa.